Kuulostaako tutulta: löydät kirppikseltä / varastosta / muusta jemmasta ihanan nahkalaukun, jonka saumat repsottavat? Siis laadukkaasta nahasta tehdyn laukun, joka on käytännössä palasina? Suosittelen – ota / osta halvalla ja korjaa! Pari iltaa ja neljä neulaa siihen meni, mutta tässä se on, uusi lempilaukkuni.

Olen kanniskellut laukunrämää mukanani jo kahdessa muutossa. Tämäkin on alunperin kaivettu yhden ystävän kirppislaarista sillä ajatuksella, että korjaaminen on pikku juttu. Ja se oli! Miksen tehnyt tätä aikaisemmin? Koska luulin ja oletin, että laukkua ei ehkä voisi korjata itse. Mutta taas se on todettu, että harvassa ovat ne tuotteet, joita ei voi korjata itse. Keväällä ompelin muutamasta kohdasta ratkenneen purjeenkin, kun ajattelin, että nopeammin tekee itse kuin ajaa purjeneulomoon. Tukevien materiaalien työstäminen on ehkä perinteisesti ollut miesten työtä, jolloin materiaalit ja tekniikat ovat jääneet tällaiselle ”naisten käsitöihin” tottuneelle vieraammaksi. Onneksi aina voi kokeilla ja oppia uutta.

Laukun korjaaminen alkoi oikeastaan siitä, kun noutaessani kenkiä suutarista kyselin samalla vähän nahkalaukun korjauksesta. Suutari oli todella avulias, kertoi vaimonsakin harrastavan laukkujen ompelua ja opasti tarvittavat välineet ja tekniikan.Ostin parin euron hintaisen neulan ja sain ompelulangan kaupan päälle, sitä kun ei ollut myynnissä sopivan pienissä rullissa. Ja kotiin kokeilemaan!

Lähtökohta oli oletettavasti 70-luvulta peräisin oleva nahkalaukku. Kaikki nahat olivat erinomaisessa kunnossa, mutta suurin osa saumoista ja tikkauksista kulunut rikki. Ompeleiden kohdissa oli reiät, joista langan sai pujotettua läpi.

Tarvikkeet: Nahan ompeluun tarkoitettua lankaa (jonkinlainen vahattu pinta) ja neuloja. Suutari suositteli käyrää neulaa, mutta suosittelen näin paksuun nahkaan joko paksumpaa neulaa tai varmuuden vuoksi useamman neulan hankkimista. Suoria neuloja käyttäessä pihdeistä voi olla apua.

Heti alkuun huomio -etupistot, joita alla näet, eivät ole typillisimpiä nahan ompeluun käytettäviä pistoja. Itse käytin niitä, koska sain ne toimimaan parhaiten ja lopputulos oli hyvä. Jos haluat täydellisen lopputuloksen, laitat neulat langan monempiin päihin ja työnnät jokaisessa reiässä neulat vastakkain läpi (eli toinen neula tulee toiselta, toinen toiselta puolelta). Lopputulos on samannäköinen, kuin jos ompelisit etupistoja ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen suuntaan.

Valitse haluamasi ompelutekniikka. Jos epäröit, voit vielä googlata mahdollisia pistoja.

Sitten vaan ompelemaan. Tee lankaan kunnon solmu ja aloita ompelu sisäpuolelta, jotta solmu jää piiloon. Voit ommella laukun kokonaa uudelleen (varmuuden vuoksi) tai vain rikkinäiset kohdat. Jos päädyt lähinnä ”paikkailemaan”saumoja, ompele alussa ja lopussa muutama ommel vanhan ompeleen pälle. Minua ei haitannut, että osa ompeleista oli alkuperäisiä ja uudet ompeleet hiukan erivärisiä ja paksumpia. Paikkasin vain ne kohdat, joista lanka oli kulunut tai poikki. Vaikka nahassa oli reiät valmiina, neulan työntäminen niiden läpi oli yllättävän raskasta. Jouduin käyttämään pihtejä vetääkseni neulaa, joten ensimäinen neula katkesi ja kolme seuraavaa vääntyi. Mutta neulathan eivät paljoa maksa.

Yhteensä ehkä neljän tunnin työskentelyn jälkeen laukku oli valmis. Nahka on jämäkkää ja itse tekemiini ompeleisiin voin luottaa, joten laukkuun voi huoletta pakata mitä haluaa. Kokonsa puolesta siihen sopii täydellisesti läppäri, muistikirja ja pikkutavaraa. Tai neuletyö. Tai mitä sitä ihminen tarvitsee. Kirppikset ovat täynnä laukunraatoja, hae omasi!

Löysin askartelutarvikelaatikosta pussillisen pyöriviä silmiä. Sellaisia ommeltavia, jotka tekevät mistä tahansa hahmosta viihdyttävän. Halusin hyödyntää löytöni ja muut ompelulaatikon aarteet (napit, paljetit, kankaanpalat, langanloput..), joten tein niistä ilmeikkäitä sorminukkeja. Nuken pohja, sormikkaista ja lapasista tuttu peukalo on neulottu pötkönä ja muut elementit kiinnitetty siihen pienin pistoin (myös liima toimii). Luovaa ja rentouttavaa puuhaa, joka sopii kaikenikäisille. Voit tehdä lahjaksi setin inspiroivia nukkehahmoja tai ottaa lapset mukaan koristeluun. Sorminukeille voi tehdä vaikka jouluun sopivat päähineet ja ripustusnyörit, jolloin niistä saa kuusenkoristeita, joille löytyy leikkikäyttöä joulun jälkeenkin.

Tarvikkeet: pieni kerä villalankaa ja sopivat sukkapuikot. Koristeita oman mielen ja varastojen mukaan. Ompelulankaa, silmäneula ja sakset (liimaa tarvittaessa).

Tee näin:

Aluksi voit levittää kaikki tarvikkeet ja suunnitella ja sommitella hahmoja. Kun tiedät, minkä väriset ja tyyliset halua, neulo ”nukkepohjat”:

1. Jos teet uudesta langasta ja useamman nuken, neulo ensin mallitilkku, jotta saat laskettua silmukoiden määrän. Jos olet tehnyt langasta jotain aiemminkin, voit silmämääräisesti arvioida tarvittavan silmukkamäärän kietomalla neuleen sormen ympärille. Mallinuket ovat aikuisen sormiin sopivia ja niiden ympärys on 6-7 cm ( eli n. 13 silmukkaa, lanka on samaa kuin tässä joustinkaulurissa).

2. Luo tarvittava määrä silmukoita ja jaa määrä neljällelle puikolle. Neulo pötkönä n. 6 cm.

3.Aloita kavennykset: Kavenna jokaisen puikon alussa yksi silmukka. Toista niin monella kerroksella, kunnes jäljellä on neljä silmukkaa.

4. Vedä lanka jäljelle jääneiden silmukoiden läpi, kiristä ja päättele nurjalle puolelle.

5. Päättele vielä aloituslanka neulalla piiloon.

..jos haluat tehdä hahmolle korvat:

1. Venytä neulosta kavennusten kohdalta. Poimi puikolle pystysuuntaan neljän silmukan pohjat uusiksi silmukoiksi.

2. Neulo sileää neuletta siten, että molempien korvien etupuolet ovat oikeat ja takapuolet nurjaa. Neulo niin monta kerrosta, että korvista tulee sopivan pituiset.

3. Kavenna kahdella kavennuksella: kavenna samalla kerroksella aina kaksi silmukkaa yhteen, vedä jäljelle jäänyt lanka silmukoiden läpi. Päättele.

Viikonlopun mittaiselle mökkireissulle piti saada käsityö mukaan. Lankapussissa oli vielä syyskuun alpakkapiposta ylijääneet keränloput, jotka pakkasin reppuun. Puikoiksi otin 3,5 mm:n bambuiset sukkapuikot, joilla nykyään neulon lähes kaikki pienet pyöröneuleet. Aikani langanloppuja pyöriteltyäni lähdin tekemään rannekkeita. Niitähän talvella tarvitsee ja väljien lammasrukkasten parina ne ovat aivan lyömättömät. Ehkä kaikkein uskomattominta oli langan riittävyys: pipo ja ja rannekkeet yhteensä 100g.

Rannekkeet sopivat myös aloittelijan käsityöksi. Niistä voi tehdä lukemattomia erilaisia versioita, yksinkertaisimmillaan pyöreää pötköä, jossa on reikä peukalolle. Taitojen mukaan voi kuvioida raidoilla tai erilaisilla neulepinnoilla ( joustimet, palmikot,pitsit, korinpohjamuunnokset…), virkata pykäreunan aloitusreunaan tai pidentää rannekkeita alku- tai loppupäästä. Peukalonpaikan voi halutessaan neuloa pidemmäksi tai jättää viivamaiseksi. Kaikki käy!

Kuvan rannekkeiden pituus on 16 cm ja niissä on joustinta alussa, lopussa ja sivuissa. Päädyin joustinreunoihin, koska silloin päätelty reuna ei lähde rullautumaan. Sivuissa joustin tuo muotoa. Peukalonpaikka on viivamainen, mutta alareunaan on lisäytty muutamia silmukoita, jotta se mukautuisi paremmin peukalonivelen muotoon (viistosti levenevä).

 Tarvikkeet: alpakkalankaa n. 30 g (esim. jämät tästä piposta), sopivat sukkapuikot, parsinneula viimeistelyyn.

Tee näin:

1. Neulo mallitilkku, jossa on sekä joustinta että sileää neuletta. Laske neuletiheys (eli kuinka monta silmukkaa / 10 cm:llä). Mittaa kädenympärys ranteen ja kämmenen kohdalta ja määritä sopiva keskiarvo. Mallityössä kädenympärys on n. 19 cm  ja neuletiheys 14,5 s / 10 cm, joten työhön tulee  pyöristettynä 28 s. HUOM! Vaikka olisit käyttänyt lankaa aiemmassa työssä, mutta siitä on jo kulunut aikaa, neulo uusi mallitilkku. Käyttämäni lanka on samaa kuin syyskuun pipossa, mutta käsialani oli nyt hiukan löysempää.

2. Luo puikolle 28 silmukkaa. Jaa silmukat neljälle puikolle.

3. Neulo suljettuna neuleena 1 o 1 n joustinta 7 krs.

4. Neulo seuraavalla kerros: *1o, 1n, 1o, 1n, 7o, 1n, 1o, 1n, 1o, 1n, 1o, 1n, 7o, 1n, 1o, 1n*

5. Toista *-* seuraavat 26 krs (n. 7 cm eli peukalolevennysten alkuun). Sivuihin pitäisi muodostua joustimet ja päälliseen ja kämmenpuolelle sileää neuletta.

6. Levennykset peukaloa varten: Päätä, kumpi joustinreuna tulee peukalonpuolelle. Lisää ensimmäisellä kerroksella joustimen reunoihin yhdet oikeat silmukat. Neulo yksi kerros. Seuraavalla kerroksella lisää edellisten lisäysten reunoihin vielä yhdet nurjat silmukat. Neulo kaksi kerrosta ja päättele peukalonpaikan joustinneulesilmukat (yhteensä 11 s).

7. Luo puikolle uudet 7 silmukkaa. Neulo seuraava kerros normalisti siten, että luomasi silmukat asettuvat puikolla pääteltyjen tilalle.

8. Neulo 6 krs.

9. Neulo 1 o 1 n joustinta seuraavat 6 krs.

10. Päättele löyhästi, jotta joustin joustaa.

Voi vitsi. Tein ekan rusettipantani suunnilleen neljä vuotta sitten, mutta malli on edelleen ajankohtainen. Tässä ohje superhelppoon pantaan, jonka voit tehdä ”rusetilla” tai ilman. Ja kevättä kohti kun kuitenkin mennään, niin tämä valmistuu aloittelijaltakin ennen lumien sulamista. Panta lämmittää juuri sen mitä tarvitseekin ja pitkätukkaisten poninhännät hulmuavat vapaasti.

Kuvan panta on tehty mohairsekoitteesta, jolla on saatu aikaan muhkean pörröinen pinta. Jos haluat pannat lenkkeilykäyttöön, valitse kutittamaton merinovilla ja tee napakampaa neulosta. Ja kirjoneulojille panta tarjoaa ihanan alustan hienoille kuvioille: maltillisen kokoinen tuote, johon on ihana kokeilla jotain haastavaa kuviota. Tai palmikoita. Jollet halua rusettiyksityiskohtaa, unohda se ja tee vaikka -tupsuja!

Tarvikkeet: 50 g mohairasekoitelankaa (esim. SandnesGarnin Kitten Mohair) ja koon 4 sukkapuikot tai 40 cm pituiset pyöröpuikot. Nuppineuloja ja viimeistelyyn parsinneula.

Tee näin:

1. Mittaa päänympärys (esim. 55 cm).

2. Luo 25 silmukkaa ja neulo mallitilkku sileää neulosta. Laske neuletiheys. Mallituotteessa kevyesti venytetyn neuloksen tiheys on 13 s / 10 cm. Laske työhön tarvittavat silmukat eli 13 s . 5,5 = 73 s

3. Luo 73 silmukkaa.

4. Yhdistä renkaaksi ja jatka suljettuna neuleena sileää neulosta, kunnes työn korkeus on n. 22 cm. Päättele silmukat löysästi, jotta reuna säilyy joustavana.

5. Neulo erillisenä kappale, jolla pantaan tehdään ”rusettimainen” viimeistely: Luo puikolle 14 silmukkaa. Neulo sileää neuletta, kunnes kappaleen korkeus on 10 cm. Päättele silmukat löysästi.

6. Taita panta kaksinkerroin oikea puoli päällepäin siten, että reunat yhdistävä sauma tulee vaakasuuntaan keskelle. Kiinnitä tarvittaessa nuppineuloin. Leikkaa reilunpituinen pätkä lankaa ja ompele reunat yhteen joustavin pistoin (sauma jää valmiin tuotteen sisäpuolelle joten pistot jäävät katseilta piiloon).

7. Rusettikappale rullautuu reunoilta sen verran, että reunat jäävät piiloon ompelemattakin. Taita kappale pannan ympäri ja yhdistä päät pistoilla. Huolehdi, että yhdyssauma jää nurjalle.

Vielä ehtii askarella ystävälle lisää lahjoja! Tai jos aika on kortilla, yhdessä ystävän kanssa. Tai perheen – helpot kankaankuviointihommat sopivat kaiken ikäisille ja lopputulos on (melkein) aina ihastuttava.

Testailin viime viikolla pursotettavia kangasvärejä. Olin ostanut kolmea väriä fiilispohjalta -hopeista glitteriä, metallinhohtoista ruskeaa ja mustaa. Vaikka yleensä en juuri pidä kuvioista enkä oikein kimalteestakaan, erilaisten kuvioiden pursottelu oli tosi kivaa. On ihana vain valita mieleiset värit ja tehdä niillä mitä huvittaa. Ilman mitään suurempia tavoitteita tuotin testitilkuille pilkkuja, kiemuroita ja rinkuloita. Testasin myös reunan ”huolittelua” pursotteella ja lopputulos oli niin kiinnostava, että haluaisin kokeilla sitä vaatteeseenkin.

Pursotettavien värien käyttö on superhelppoa: korkki auki ja tuubista kiinni. Osa väreistä vaatii silityksen kiinnittyäkseen, osassa riittää kuivuminen yön yli. Tarkemmat ohjeet löytyvät pakkauksista, sillä merkkejä näyttäisi olevan useita. Värivalikoima on laaja ja erityisesti glitterit, helmiäiset ja pimeässä hohtavat erikoisuudet houkuttelevat kenet tahansa työn pariin.

Jos päädyt kuvioimaan pursoväreillä lapsen kanssa, voit antaa vapaat kädet tai voitte luonnostella kuvion kankaalle lyijykynällä. Lopputuloksena on nopeasti vaikka ihana paita tai kassi lahjaksi. Ja pursottamalla voi tehdä ääriviivojen lisäksi  laakeampia pintoja, jolloin saa pienten tahrojen pilaamille paidoille lisää käyttöikää.

Ai niin, tein siis kuvissa näkyvän topin kuvioitavaksi, mutten vielä päättänyt mitä siihen laittaisin. Kangas on samaa hyväksihavaittua trikoota, josta olen tehnyt aiemmin t-paidan (joka on juuri päälläni) ja pötkötopin. Sattumalta palalaarista löytyi sopiva pala ja leikkasin topin vanhaa toppia kaavana käyttäen. Tämä on luksusta, johon käsityöntekijällä on mahdollisuus: kun lempivaate kulahtaa, saman mallin voi monistaa uusista kankaista! Ja tietää, että se ommellaan olosuhteissa, joissa ompelijalla on mahdollisuus asialliseen lounastaukoon (ja isoon annokseen).

Myös jarrusukkiin käytettävään pursotetta voi käyttää kuviointiin. Löysin siivotessani lisäksi puoli arkkia leikeltävää kankaankuviointimateriaalia, jota olen käyttänyt näihin t-paitoihin. Siitä saa leikeltyä haluamiaan muotoja. Nyt vaan suunnittelemaan!

Vinkkejä topin tekoon:

1. KAAVA Jos käytät kaavana valmista vaatetta, voit asettaa sen sellaisenaan kankaalle lankasuoraan, neulata ja leikata 1 cm:n saumanvaroilla. Jos etu- ja takakappaleissa on merkittäviä eroja, voit jäljentää takakappaleen jäljennyspyörällä etukappaleen läpi. Tai taittaa vaatteen kaksinkerroin sivusaumat päällekkäin, jolloin saat suoraan etu- ja takakappaleet, jotka voit asettaa kankaalle taitteelle.

2. VIIMEISTELY Viimeistelytekniikka riippuu useasta tekijästä. Yleisin on ehkä vinonauhan tapaan kiinnitetyt (mutta vaakasuoraan leikatut) kaitaleet, joihin tulee päällitikkaukset kaksoisneulalla. Jos kangas (tai neulos) on napakkaa, voit kokeilla vaan reunan käänämistä nurjalle puolella ja tikkaamista kaksoisneulalla päällipuolelta. Helppo ja siisti tapa on myös kuvassa näkyvä, jossa vaakasuoraan (venyy hiukan enemmän kuin pystyyn) leikattu 3-4 cm:n levyinen kaitale on taitettu kaksinkerroin, hiukan venyttämällä neulattu kaarevaan reunaan ja ommeltu saumurilla nurjalta puolelta.

Kokeile pursotettavilla väreillä:

Pilkkuja: näyttävät siisteiltä ja niistä on helppoa tehdä jokin, vaikka korumainen, muoto.

Viivaa: lähde testailemaan vapaalla kädellä ja katso mitä saat aikaan. Väreillä on melko helppoa tehdä myös kirjaimia tai lyhyitä tekstejä. Tai ornamenttia, vaikka pääntielle tai helmaan.

Reikiä: leikkaa haluamasi muotoinen reikä kankaaseen ja pursota väriä reunoihin. Toimii myös joustavaan materiaaliin, sillä ainakin tämä väri antoi venyessä hiukan periksi eikä esimerkiksi lohkeillut.

Kiinnisilitettäviä kuviointiarkkeja: piirrä värikalvon nurjalle puolelle haluamasi muoto, leikkaa ja silitä kankaaseen. Saatavilla ainakin foliomaisena, glitter- ja samettipintaisina, myymälästä riippuen.

Löysin lankalaatikosta kappaleen virkattu verkkoa reilun 15 vuoden takaa. Muistan vielä, kun väljät, puuvillaiset verkkoneulepaidat olivat muotia 90-luvun puolivälin tienoilla ja halusin tehdä sellaisen itselleni. Mikä kunnianhimoinen ajatus. Sain ruhtinaalliset parikymmentä senttiä etukappaletta valmiiksi ennen kuin motivaatio ehtyi.  Nyt kun katson tuota 30 cm x 22 cm tilkkua, tunnistan siinä oman luonteeni: suunnitelma, aloitus ja kylläsyminen. Ja joku uusi työ alulle. Itse asiassa ensimmäinen ajatukseni löytämästäni tilkusta oli, että hei, voisin tehdä ensi kesäksi mustan pellavaneuleen samalla tekniikalla. Haha. Eikö ihminen koskaan opi? Vuonna 2030 voisin sitten ideoida sillekin tilkulle käyttöä.

Ei tullut  tilkusta verkkopaitaa, mutta tuli pussukka 17 vuotta myöhemmin. Lankaa oli tietenkin varastossa, koska sitä oli aikoinaan ostettu kokonaista vaatetta varten. Viime keväänä käytin kunnianhimoisesti samalla aikakaudella aloittamani ”laukun” eli pienen, virkatun suorakaiteen kangaskassin tyylikkäänä taskuna. Mitä kaikkea kaapeista vielä voi löytyä?!

Olen käsittänyt, että monet käsintekijät tunnistavat ilmiön. Eikä se rajoitu vain tekstiilipuolelle, vaan auto- pyörä- ja remonttiharrastajatkin tekevät löytöjä omista kaapeistaan ja kellareistaan. Olen nähnyt rompetorien myyjien notkuvat pöydät. Olisikin kiinnostavaa kuulla, oletko sinä jatkanyt jotain DIY-projektiasi vuosien tauon jälkeen. Ja miten lopputulos erosi alkuperäisestä suunnitelmasta?

Tarvikkeet: virkkaamiseen sopivaa puuvillalankaa 100g (näiden lankojen hankinta-aikaan Novitalla oli puuvillalankoja kuten Tennessee ja Kotiväki) ja lankaan sopiva koukku (kuvailemiini lankoihin sopii koko 3-4). Parsinneula työn viimeistelyyn. Pussin yläreunaan 70 cm valitsemaasi nyöriä.

Tee näin:

Jos käytät valmiiksi virkattua kappaletta, ota siitä mitat (korkeus, leveys ja levys jaettuna piillä pohjapyörylän halkaisijaa varten). Mallityön korkeus on 22 cm ja levys 32 cm.

Jos taas lähdet virkkaamaan verkkoa alusta alkaen, etene näin: Virkkaa pötkö, jossa on n. 102 ketjusilmukkaa. Tästä tulee kappaleen alareuna. Laske ketjua pitkin seitsemän silmukkaa taaksepäin ja yhdistä koukulla oleva silmukka siihen kiinteällä silmukalla. Virkkaa viisi ketjusilmukkaa, laske alareunan silmukkaketjusa neljä silmukkaa eteenpäin ja yhdistä kiinteällä silmukalla. Jatka kerroksen eli ketjusilmukkapötkön loppuun.  Käännä työ ja aloita toinen kerros: Kerroksen alussa kannattaa tehdä muutama ylimääräinen ketjusilmukka, jotta työhön tulee reunat, jotka sitten saadaan lopuksi ommeltua yhteen. Eli aloita kerros seitsemällä ketjusilmukajja, yhdistä koukulla oleva silmukka edellisen kerroksen  viiden silmukan silmukkaketjun keskimmäiseen silmukkaan. Jatka näin kerroksen loppuun ja huomaat verkkomaisen rakenteen. Käännä työ ja aloita uusi kerros samalla tavalla. Jatka tätä, kunnes työ on haluamasi korkuinen. Viimeisellä kerroksella kannattaa jokaiseen väliin virkata vain neljä ketjusilmukkaa, jolloin yläreunasta tulee suorempi.

Et tarvitse erikseen nyörikujaa, koska leveäkin nyöri sopii verkon silmistä läpi.

Kun pussukan reunakappale on valmis, mittaa sen leveys ja jaa piillä. Näin saat pohjaympyrän halkaisijan. Aloita pohjan tekeminen:

1. Aloita työ keskeltä pohjasta eli virkkaa ympyrä keskeltä reunaan päin: virkkaa viisi ketjusilmukkaa ja yhdistä renkaaksi kiinteällä silmukalla. Virkkaa tähän päälle yksi kerros kiinteitä silmukoita. Levennä työtä joka kerroksella seuraavasti:

2.krs: Virkkaa jokaiseen silmukkaan kaksi silmukkaa eli kerrokselle tule 10 silmukkaa.

3.krs: virkkaa joka toiseen silmukkaan kaksi silmukkaa.

4.krs: virkkaa joka kolmanteen silmukkaan kaksi silmukkaa.

5.krs: virkkaa joka  neljänteen silmukkaan kaksi silmukkaa…

Jatka leventämistä samaan malliin, kunnes pohjaympyrä on tarvitsemasi kokoinen.

Ompele reunakappale lieriöksi. Voit ommella sen samalla langalla tai virkata kiinteillä silmukoilla.

Kiinnitä pohja reunoihin kiinteillä silmukoilla. Eli allaolevassa kuvassa reunimmainen silmukkaketju on kiinteitä silmukoita, jotka yhdistävät pohjan reunoihin.

Päättele kaikki langanpäät pujottelemalla ne parsinneulalla työn sisään. Pujota nyöri haluamallesi korkeudelle, nyörin paksuudesta riippuen kerrksen jokaisen tai joka toiseen reikään. Solmi nyörin päät.

Kun on omin kätösin neulonut paidan, jonka helma on ratkaisevat pari senttiä liian pitkä, on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: lahjoittaa paita erikokoiselle käyttäjälle, käyttää paitaa väkisin tai paneutua muutamaksi tunniksi muokkaustyöhön ja saada paidasta juuri sopiva.

Tiesin teoriassa, että valmiin neulevaatteen lyhentäminen on mahdollista, mutta kokeilin sitä vasta tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Yllätyin, kuinka yksinkertaista ja järkevänoloista se loppujen lopuksi oli. Jos pienellä näpertämisellä saa käyttökelvottomasta käyttökelpoisen tai esimerkiksi kirppikseltä löytyneestä laatuneuleesta hiukan sopivamman, miksipä ei. Neulevaatetta kannattaa kuitenkin tutkia hiukan ennen kuin sitä ryhtyy lyhentämään- kaikki mallit ja materiaalit eivät lyhene yhtä helposti.

Parhaan lopputuloksen saa tiiviistä langasta, jossa silmukat näkyvät selkeästi ja pinta on vanuttumaton. Jos malli on suora ja sileää neuletta, voi lyhennyksen tehdä melkein mihin kohtaan tahansa ja lopputulos on huomaamaton. Jos taas malli kapenee tai levenee voimakkaasti, tai vaatteessa on huomiotaherättävä kuviointi (kirjoneule, palmikkoneule), kannattaa levennyksen paikka harkita tarkoin. Pesuissa vanuttunutta tai pörrölangasta tehtyä neulosta voi olla todella vaikeaa purkaa ja neuloa osittain uudelleen.

Kuvan neulepaita on puuvillasekoitelankaa, jonka pinta on melko sileä ja neulos löyhää. Vaate kapenee hiukan alaspäin, joten päätin toteuttaa lyhennyksen vaatteen alareunaan. Purin joustimen ja ylimääräisen pituuden sileää neulosta. Sen jälkeen neuloin puretusta langasta uuden joustimen vaatteen alareunaan, alkuperäisestä poiketen ylhäältä alaspäin. Lyhennyksen olisi voinut toteuttaa myös purkamalla alareunasta ylimääräiset kerrokset sileää neuletta ja silmukoida (eli yhdistää silmukoita jäljittelemällä neulalla ja langalla) vanhan joustimen takaisin helmaan.

Samalla idealla neulevaatetta voi myös pidentää, mutta kannattaa huomioida, että käytetty ja uusi neulos saattavat näyttää selkeästi erilaisilta.  Silloin työ kannattaa suunnitella siten, että tekee suosiolla uudet kerrokset vaikka eri värisinä raitoina. Kokeilemalla selviää, mikä vaihtoehto toimii parhaiten.

Tarvikkeet: työhön sopivat puikot (tai kahdet, jos kiinnität osan vanhasta neuleesta takaisin), hakaneuloja tai langanpätkiä lyhennyskohdan merkitsemiseen, parsinneula, sakset.

Tee näin:

1. Pue neulevaate päällesi ja mittaa tarkkaan haluamasi lyhennyksen määrä. Merkitse lyhennyksen alku ja loppu esimerkiksi hakanuloin. Jos vaate on koko matkalta suora eikä siinä ole kuvioita, voit tehdä lyhennyksen mihin tahansa kohtaan. Jos taas vaate kapenee tai levenee merkittävästi tai siinä on jokin kuvio (neulepinta tai kirjoneule), tee lyhennys mahdollisimman huomaamattomaan kohtaan.  HUOM! Jos et halua säilyttää vaatteen alareunaa alkupeäisenä (esim joustinta), vaan neulot sen uudelleen, voit mahdollisuuksien mukaan purkaa neuleen alareunasta alkaen. Jollet ole ihan varma, saatko uudesta reunasta haluasi näköistä, aloita purkaminen ohjeen mukaan, ja voi lopuksi liittää vanhan joustimen takainen tai purkaa sen langaksi ja neuloa uuden.

2. Pätkäise yksi silmukka poikki merkin kohdalta. Ota kiinni syntyneestä langanpätkästä ja vedä -silmukkarivin pitäisi kiristyä ja langanpätkän pidentyä. Leikkaa lanka poikki mahdollisimman läheltä silmukoita ja venytä neulosta, vaatteeseen pitäisi syntyä alla olevan kuvan mukainen reikä eli avonaisia silmukoita. Pujota puikko sen puolen silmukoihin, jotka haluat säästää: jos lyhennät helmaa siten, että koko alaosan joustin neulotaan uudelleen, pujota puikko yläosan silmukoihin (kuvassa).

3. Jatka samasta langanpätkästä vetämistä, jolloin sat purettua koko kerroksen. Tarvittaessa voit auttaa purkamista neulalla koukkien. Kerää avoimet silmukat heti puikolle, jotteivat ne lähde purkaantumaan.

4. Kun koko kerros on purettu, pitäisi työn näyttää tältä (kuva alla). HUOM! Jos vaatteessasi on sivusaumat, pura etu- ja takakappaleet erikseen. Vaatteen yläosa on puikolla ja alaosa irrotettu. Pura alaosasta niin monta kerrosta kuin on tarpeen, jos aiot silmukoida osan siitä takaisin. Jos taas neulot alareunaan suosiolla uuden joustimen, pura ylimääräisestä osasta lankaa käyttöön.

5. Neulo uusi joustin puretusta langasta suoraan helmaan. Jos haluat silmukoida vanhan joustimen takaisin, pura siitä ylimääräinen pituus ja kerää silmukat uudelle puikolle. Silmukointia varten pujota n. neljä kertaa kappaleen pituinen lanka neulaan ja yhdistä puikoilla olevat silmukat toisiinsa yksi kerrallaan tuottamalla uutta silmukkariviä. Eli neula kulkee vuorotellen ylemmän ja alemman puikon silmukoiden kautta ja lopputulos näyttää oikeilta silmukoilta. Kurkkaa havainnollistava kuva täältä (s.52).

6. Lyhennetty paita näyttää valmiina tältä:

…ja uudelleenneulottu joustin tältä (lähikuva alla). Käytännössä tuskin kukaan huomaa, että 1 o 1 n joustin on neulottu ylhäältä alas  eikä alhaalta ylös, kuten alkuperäisessä.

Parsimisen pitäisi kuulua jokaisen vaatteidenrakastajan repertuaariin. Kun vaate on käytössä kulunut, sille saa lisäaikaa pienellä korjailulla. Parsiminen on taitolaji ja museoissa näkyykin aivan mielettomiä korjauksia. Sellaisia, joissa on paikkaa paikan päällä ja vaate näyttää silti upealta. Kun vaatteet olivat arvokkaita, parsiminen ei ollut vaihtoehto vaan ainoa mahdollisuus. Tänä päivänä naisella on (onneksi) muutakin tekemistä kuin kodin tekstiilihuolto, mutta ekologisuuden nousun myötä parsimisella on edelleen paikkansa. Minulla on parsimiskammo, mutta kun lupauduin korjaamaan huomaamattomasti kaverin selästä revenneen paidan (sama tyyppi, jonka toiseen paitaan vaihdettiin sifonki selkäkappaleeksi). Ei auttanut kuin valita paras korjaustapa, joka tässä tapauksessa oli alikeompelutyylinen käsinparsinta (kuvasarja postauksen lopussa). Tunti työssä meni, mutta paikka on uskomattoman huomaamaton. Suuri osa paikkaamisen onnistumisessa on oikean tekniikan ja materiaalien valinnassa.

Vaatevallankumouspäivänä pari viikkoa sitten viimeistelin parsimistyöni Rinnan Parsintapajassa ja huomasin, että kyllä käsityöihmiset parsia osaavat ( ja ne jotka eivät osanneet, oppivat hetkessä). Ehkä yleinen parsimattomuus johtuu vain vääristä olosuhteista: kuka jaksaisi yksin paikata ankeita reikiä, kun seurassa homma sujuu paljon jouhevammin. Lisää tällaisia pajoja! Kuvissa Parsintapajan osallistujien töitä.

Vaatteen voi korjata riisumattakin, jos vaan yltää paikattavaan kohtaan. Kuvan levehelmainen pitsimekko oli helppo korjata lennosssa. Jos paikattava materiaali on läpinäkyvää, valitse paikkauslanka siten, että se sopii täydellisesti kankaaseen. Ja luonnonkuitua luonnonkuiduille, tekokuituja voi paikata tekokuiduilla tai jollei vetolujuudella ole väliä, millä tahansa.

Tässä on hauska idea: lapsen villahousut ovat kuluneet polvista puhki. Joustinneulosta on vaikea kursia kasaan isolta alueelta, joten ronskeilla pistoilla reiät umpeen ja päälle pöllömerkit. Alta näkyvät pistot tuovat hahmoihin kolmiulotteisuutta ja toimivat jopa osana kokonaisuutta. Lapsi tuskin huomaa pistoja, kun huomio kiinnittyy söpöihin pöllöihin.

Reikä pitää korjata tarpeeksi suurelta alueelta, muutoin ohuet reunat kuluvat hetkessä on oltava uudestaan parsimassa. Ideana on ommella ensin yhteen suuntaan tukilankoja ja sitten pujotella lanka ristikoksi toiseen suuntaan. Lopputuloksena on kestävä palttinasidos.

Parsimista yksinkertaisuudessaan: vuoritetun vaatteen sauma on ratkennut ja käsin ompelemalla sen saa korjattua hetkessä.

Kun kirppu syö neulevaatteen, tarvitaan parsimistaitojen lisäksi kärsivällisyyttä. Ohuessa merinovillavaatteessa voi olla lukuisia minimaalisia reikiä, jotka suurenevat käytössä, jollei niitä korjaa. Parsijalla oli mukana täysin neuletakin väristä villalankaa. Kannattaa suunnitella työ siten, että rei’istä todella tulee mahdollisimman huomaamattomia -joskus kannattaa käyttää ompeluun vain yhtä säiettä kerratusta langasta.

Ja sitten vielä yksi esimerkki, eli oma työni. Kaverin paita oli revennyt selästä napin kohdasta. Kun pyysin häntä pukemaan paidan päälleen korjaustoimenpiteiden suunnittelua varten, huomasimme, että paita kiristi hihansuukaitaleista hauiksen kohdalta (vaatteessa pienet puhvihihat). Eli koko vaate oli jäänyt liian pieneksi eikä selkään jäänyt tarpeeksi väljyyttää käsitä liikuteltaessa. Koska paita oli ystävälleni tärkeä, päädyimme ratkomaan kiristävät hihansuukaitaleet irti ja käyttämään niistä saatua materiaalia korjaukseen. Lopputuloksesta tuli onnistunut ja vaate pääsi takaisin käyttöön.

Alkutilanne: nappi oli repinyt kankaaseen reiän, jonka ystäväni oli paikannut huterasti.

Irrota nappi, jotta pääset näkemään kohteen paremmin. Kun vanhat parsinlangat oli purettu, näkyi reiän todellinen koko. Hihansuista jääneestä kaitaleesta leikkasin tarpeeksi ison tilkun reiän alle. HUOM! Jos katsot valmista parsintaa, huomaat, että kankaasta on valittu kuvioitu kohta. Käytä hyväksesi kangaspalan sommittelussa yhtenäisyyttä lisääviä elementtejä. Reiän rispaantuvat reiät käänsin nurjalle ja kiinnitin tilkun pienillä pistoilla reiän reunoista.

Sitten aluksi irrotettu nappi paikoilleen. Kun venytin nappia siihen suuntaan, johon vaate kiristyisi, huomasin, että sama kohta ratkeaa helposti uudelleen. Tein paikan ulkopuolelle, tässä tapauksessa sivulle napista poispäin, nurjalle muutaman huomaamattoman piston, joka kiinnitti paikkakankaan päälliseen. Näin rasitus kohdistuu käytössä laajemmalle alueelle.

Kun nappilista on kiinni, ei paikkausta näy. Kun vaate käytössä hiukan venyy nappien kohdalta, ei alta paljastu mitään epämääräistä.

Ennen kuin kesä on taas täällä, voi sisätiloissa valmistaa ihanat rantapyyhkeet. Ja perinteisin malli on varmaan vohvelikangaspyyhe itse pujotelluilla kirjonnoilla. Täällä blogissa on tehty vohvelikankaasta aiemmin matkapyyhkeitä ja keittiöpyyhkeitä. Olen jättänyt pyyhkeet kuvioimatta, mutta nyt haalea beigen sävy kaipasi pientä piristystä. Kaapista löytämäni pussillinen puuvillalankoja, joista olen teininä solmeillut ystävännauhoja, sisälsi ihania pastellinsävyjä, joilla ilolla kuvioin pyyhkeeseen useamman siksak-raidan.

Moni on oppinut vohvelikirjonnan peuskoulussa ja juuri niin helppoa se on, että lapsikin osaa. Kuviot voi suunnitella ruutupaperille tai tutkimalla vanhoja kirjontakirjoja. Joillakin voi olla vielä tallessa esimerkiksi vanha vohvelikirjottu jumppapussi, josta saa kuviointi-ideoita. Ja ornamentin sijaan vohvelikankaaseen voi kirjoa myös yksittäisiä kuvioita, kuten hauskan hahmon tai vaikka nimen. Lapsen kanssa voi suunnitella yhdessä pyyhkeen tai vohvelikankaisen kylpytunikan omalla kuviolla. Ihana käsityö vaikka reissuun mukaan tai rannalle ajanvietteeksi!

Tarvikkeet: vohvelikangasta (puuvillaa ta pellavaa) pyyhkeen tai pussukan verran. Isosilmäinen, tylppäkärkinen neula sekä puuvillalankoja kirjontaan. Pieni pätkä kanttinauhaa kiinnityslenkiksi. HUOM! Värejä valitessasi huomioi, että kirkkaista väreistä saattaa irrota väriä vaaleampiin.

Tee näin:

1. Suunnittele kuvio paperille tai mielessäsi kankaalle.

2. Mittaa kuvion paikka. Jos teet isoa, ornamenttimaista kuviota, laske montako kertaa kuvio mahtuu kankaan leveyteen (muista, että reunoihin tulee lopuksi käänteet).

3. Pujota tarpeeksi pitkä lanka neulansilmään ja ryhdy pujottelemaan vohvelikaaseen kuviota.

4. Kun olet kirjonut kuviot valmiiksi, pujota lankojen alku- ja loppupäät lankaan nurjalle puolelle saumanvaroihin.

5. Taita joka reunasta kaksitaitteiset päärmeet, aseta kiinnityslenkki keskelle pitkää reunaa ( kiinnityslenkin päät saumanvarojen alle) ja ompele pyyhkeen ympäri suoralla ompeleella.

Olen kuullut monen ihmisen sanovan, että he haluaisivat tehdä pieniä ompelutöitä, mutta eivät omista ompelukonetta. Ei hätää! Pääkaupunkiseudulla ainakin Sellon, Etelä-Haagan ja Pasilan kirjastoissa voi käyttää ompelukonetta ilmaiseksi. Koneen saa käyttöönsä muutamaksi tunniksi varaustilanteesta riippuen ja ainakin Pasilan kirjastosta sen sai varattua haluamalleen päivälle itselle sopivaan aikaan.

Ompelukoneeton ystäväni halusi lyhentää paitapuseronsa helmaa ja ehdotin, että käymme testaamassa Pasilan kirjaston konetta. Tavoitteenamme oli ommella yksi suora sauma ja mukana toimme ompelulankaa, sakset ja nuppineulat. Virkailijalta pyytämällä sai koneen ja pienen tarvikekärryn, jonka saattoi kevyesti rullata tyhjillään olevaan harrastehuoneeseen. Koska olimme tilan ainoat käyttäjät, meillä oli runsaasti ompelu-,  leikkuu- ja levittelytilaa. Kone oli kunnossa ja ompelu sujui. Koneen käyttö oli helppoa ja hiukan ompelukokemusta omaava ystäväni osasi laittaa koneen ompelukuntoon ja pakata sen pois työskentelyn jälkeen. Koneessa oli jopa terävä neula, vaikka alun perin olin suunnitellut ottavani omat neulat mukaan.

Jos tarvitset konetta vain pieniin ja nopeisiin ompelutöihin, kuten paikkauksiin, lyhennyksiin, pöytäliinojen ja verhojen päärmeisiin tai yksinkertaisiin vaatekappaleisiin, kokeile julkisia ompelukoneita. Jos ilmaiseen koneeseen ei ole pääsyä, kannattaa kysyä oman kaupungin käsityökeskuksesta, onko siellä vuokrattavana ompelukoneita. Esimerkiksi Turussa Taitokeskus Juseliassa voi vuokrata käyttöönsä ompelukoneen tai saumurin. Jossain kaupungeissa on myös yksityisiä ompelukahviloita tai muita paikkoja, joissa voi käyttää ompelukoneita tunti- tai päiväkorvausta vastaan, ainakin Helsingin Made in Kalliossa on ollut tällaistakin toimintaa.

Jos tiedät paikkoja, joissa pääsee ompelemaan ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan, jaa tietosi täällä!

Ensin kone ja tarvikekärry rullataan hyllyjen välistä ompelutilaan…

…jossa kone langoitetaan ja työ ommellaan…

…ja valmista työtä (tai keskeneräistä) voi vilkaista peilistä…

…jonka jälkeen langat pois…

…kone kärryyn ja takaisin lainauspisteelle…

…ja hommat hoidettu, vaate käyttökunnossa.

Jollet ole vielä tehnyt syksyyn heijastimia, tässä yksi vinkki: heijastinkankaasta tehdyt rintanapit. Kuvan napit on tehty tukevalla rintanappikoneella, jollaisia lainaavat ja vuokraavat monet järjestöt, mahdollisesti kaupunki (nuorisotalot) ja pääkaupunkiseudulta kuulin, että jossain kirjastossakin olisi tällainen. Jollet pääse käsiksi koneeseen, rintamerkkipohjia löytyy myös askarteluliikkeistä ja ne voidaan kiinnittää käsin/vasaralla tms.

Kun ryhdyt hommaan, varaudu hurahdukseen. Nappeja on niin helppo tehdä, että niitä valmistuu kuin linjastolta.  Onneksi tämä on myös erinomainen joululahjavinkki.

Tarvikkeet: vähintään nappien levyistä heijastinnauhaa tai -kangasta (kuvan kankaita saa metritavarana ainakin Helsingin Hobby Pointista), nappipohjia (ja painokone).

Tee näin:

1. Selvitä rintanappien koko ennen materiaalinhankintaa. Jos valmiin napin halkaisija on 38 mm, tarvitset hieman leveämmän kankaan, jotta reunoilla on käännösvaraa. Nappipohjien mukana tulee todennäköisesti jonkinlainen malli tarkasta ympyrän koosta.

2. Leikkaa ympyröitä mallin mukaan.

3. Käytätpä nappikonetta tai askarteluliikkeen yhteen painettavia/vasaroitavia pohjia, paketissa on todennäköisesti päällisiä ja hakaneulapuolia. Koska nappiin tulee heijastava kangas, ei sen päälle laiteta erikseen mitään kalvoa (kuten paperisiin usein laitetaan).

4. Napin päällipuolen peittää heijastinkangas ja alapuoli lyödään siihen kiinni koneella tai muulla menetelmällä. Näin helposti on nappi valmis.

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on leimasin! Ensimmäistä kertaa aikuisiällä tein käyttötuotteisiin perunapainatukset. Yleensä olen suosinut seulan valottamista tai vähintään jotakin kelmukaaviota, mutta perunassa on spontaania meininkiä. Kuvio on suunniteltava sen mukaan, minkä pystyy kaivertamaan ja silti perunan pinta voi jäädä epätasaiseksi tai  siitä voi lohjeta paloja. Väri voi tarttua epätasaisesti ja jokaiseen kuvioon voi tulla eripaksuinen värikerros. Mutta nämä sattumanvaraisuudet voi kääntää hyödyksi!

Kaivertaessa voit saada ideoita uusiin kuvioihin, kun tutustut perunan luonteeseen.  Varaa kaivertamiseen useampi peruna, jotta voit heti kokeilla paranneltua kuviota. Voit tavoitella rouheata lopputulosta esimerkiksi valitsemalla kankaan, jossa on pintasrtuktuuria. Tukeva, pesty pellava näyttää upealta muutamalla yksinkertaisella kuviolla. Kokeile peittoväriä, esimerkiksi peittovalkoista, tummemmalle kankaalle.  Perunapainanta saa näyttää käsintehdyltä ja valmis tuote sellaiselta, joka vain paranee käytössä. Jos innostut painannasta, tee samalla kokonainen tuotesarja, jossa jokainen tuote on yksilöllinen -sopii hyvin vaikka tabletteihin, lautaliinoihin, patalappuihin, esiliinaan..

Bonus: yksinkertaisillakin painokuvioilla voit peittovärejä käyttämällä häivyttää pienet tahrat vaikka keittiötekstiileistä. Pilkkukuosin alle peittyvät  viini- ja rasvatahrat.

 Tarvikkeet: muutama iso peruna, pieni, terävä veitsi,  pestyä ja silitettyä kangasta, kankaalle sopivaa kankaanpainoväriä, silitysvälineet ja leivinpaperia, suttupaperia alustaksi, laakea astia värille, testitilkkuja (+ kynä tarvittaessa).

Tee näin:

1. Leikkaa peruna kahtia. Piirrä siihen kynällä haluamasi kuvio tai viillä ääriviivät veitsellä. Leikkaa pois kuviota ympäröivät osat -valmis kuvio on se, joka perunasta tulee eniten koholle. Syvyysero voi olla 3-5 mm, reunoilla jopa enemmän. Muista, että kuvio tulee kankaalle peilikuvana.

2. Anna perunan kuivua hetki.

3. Valmistele painopiste. Levitä suttupaperi (esim. lehti) pöydän suojaksi. Sekoita väri ja annostele sitä laakeaan astiaan.  Jos sinulla on kangastilkkuja testipainantaan, kaiva ne esiin.

4.  Dippaa perunan kohokuvio väriin. Varo, ettei väriä leviä reunoille, jotta painaessa ei tule sotkua. Tasoita väri ohueksi kerrokseksi.

5. Tee testipainanta. Jos perunan pinta on kovin epätasainen, painojälkikin on epätasainen. Voit vuolla kuviota sileämmäksi, mutta varo, ettet rouhi sitä liian matalaksi. Kun perunan pinta ja värin määrä ovat sopivat, kankaalle ilmestyvä kuvio on toistettavissa myös oikeaan työhön. Huomioi, että materiaalista riippuen samalla väridippauksella voit painaa yhden tai useamman kuvion, kannattaa testata tämäkin.

6. Aloita lopullisen työn tekeminen. Suunnittele, mistä kohdasta aloitat ja varo, ettet sotke kädellä tai perunan reunalla valmiita kuvioita. Perunan reunaan tarttuu helposti maalia, joka painaessa siirtyy kankaaseen töhryksi. Jos töhryt haittaavat, poista ne lopuksi märällä paperilla/kankaalla ennen silitystä.

7. Anna valmiin työn kuivua. Silitä työ leivinpaperin läpi kankaaseen sopivalla lämpötilalla rautaa kevyesti liikuttelemalla. Usein n. 10 sekuntia joka kohdassa on sopiva, mutta tarkasta vielä väripurkin ohjeet.

8. Tuotteen voi pestä normaalisti kun väri on kiinnitetty. Usein odotan vähintään seuraavaan päivään.

Vaaleansininen silkkipala on odottanut kaapissa käyttöä jo pitkän tovin. Silkki on ihana materiaali, mutta väri on tuntunut vieraalta. Nyt kun halusin testata silkin kuvioimista, kaivoin kankaan esiin. Lopputuloksesta tuli melko kiinnostava ja kangas pääsee todennäköisesti monipuoliseen käyttööän isona neliöhuivina. Jos haluaa monipuolisempaa kuviointia,  jatkaa vielä toisella värikerroksella, esimerkiksi roiskimalla siveltimellä pieniä pilkkuja valkoisella peittopastalla. Ja taas kerran  -loistava keino tahrojen peittämiseen.

Usein silkkiä kuvioidaan silkkiväreillä, jotka oman kokemukseni perusteella leviävät epäsiististi reunoilta, jollei aluetta sajaa rajausaineella. Halusin spontaanimpaa jälkeä, roiskeita, joten valitsin silkkivärin sijaan mustaa kankaanvärjäykseen sopivaa pigmenttiä, jonka sekoitin silkille(kin) sopivaan ruiskuemulsioon. Liuos pieneen suihkepulloon ja värjäilemään.

Kun ryhdyt kuvioimaan kangasta, testaa väriä ensin pienelle alueelle, anna kuivua ja tutki lopputulosta: onko pigmenttiä tarpeeksi ja onko liuos koostumukseltaa sopivaa haluamasi jäljen aikaansaamiseksi (ruiskuemulsiota esimerkiksi voi sekoittaa myös painopastaan, jolloin aineen juoksevuuden voi itse määritellä). Jos kuvioit roiskimalla tai suihkepullolla, välineet vaikuttavat lopputulokseen: pulloista tuleva jälki vaihtelee ja roiskimalla jäykällä tai taipuisalla välineellä roiskeet ovat erilaisia. Voit kokeilla myös siveltimellä maalaamista, vaahtomuovilla tuputtelua, paksumman värin levittelyä tikulla… Jälkikäsittele koetilkku samoin kuin aiot käsitellä valmiin tuotteen, jotta voit ennen tutkia, miten esimerkiksi pesu vaikuttaa värisävyyn.

Jollet tiedä, millaiset värit sopivat valitsemallesi materiaalille, miten värejä käytetään ja millaista lopputulosta niillä saa aikaan, kysy myyjältä. Parhaissa liikkeissä myyjät ovat itse testanneet tuotteitaan, joten heiltä voi saada hyviä vinkkejä.

Tarvikkeet: kangasta (pesty ja lilitetty) ja siihen sopivat värit ja kuviointivälineet halutun tyylin mukaan: voit kuvioida suihkepulloilla, siveltimillä, tikuilla levittämällä, sabluunan läpi spreijaamalla… Lisäksi tarvitset sanomalehtiä tai muovia peittämään työskentelyalueen, suojahansikkaat (ohuetkin riittävät) ja mahdollisesti maalarinteippiä.

Tee näin:

1. Pese ja silitä kangas tai vaate, jonka haluat kuvioida. Suunnittele, mihin kohtiin haluat kuvioita. Jos kuvioit vaatteen, pujota sen sisään sanomalehteä, jotta voit kuvioida yhden puolen kerrallaan.

2. Hanki värjäysaineet ja kuviointivälineet. Perusajatus värjäyksessä on, että tarvitset väriainetta ja jotain, joka kiinnittää värin.  Jos haluat juoksevaa väriä, voit sekoittaa nestemäistä tekstiiliväriä (kuvassa mustaa pigmenttiä) ja väritöntä ruiskuemulsiota suihkepulloon. Pigmentti värjää, ruiskuemulsio kiinnittää värin.  Jos haluat kiinteämpää väriä (esimerkiksi siveltimellä maalaamiseen), voit lisätä tekstiiliväriin ja ruiskuemulsioon hiemaan väritöntä painopastaa tai valkoista peittopastaa. Tai jos sinulla on valmiita tekstiilivärejä, voit tehdä niistä juoksevampia sekoittamalla niihin ruiskuemulsiota. Tarkista pulloista, että ne sopivat haluamallesi materiaalille (tämä on tärkeää etenkin, jos värjäät herkkiä materiaaleja kuten silkkiä). HUOM! Sekoita värit pakkausten ohjeiden mukaan haluamasi tummuuden aikaansaamiseksi.

3. Suojaa alusta lehdillä ja levitä kangas sen päälle. Jos kangas/vaate luistaa helposti rypyille tai liikkuu miten sattuu, kiinnitä se reunoistaan maalarinteipillä alustaan.

4. Kuvioi mielesi/suunnitelmasi mukaan. Aloita reunasta tai huomaamattomasta kohdasta. Varaudu siihen, että värjäystulos on aina hiukan yllätys. Jos väriä roiskuu väärään kohtaan, muuta suunnitelmia tarvittaessa. Älä yritä kesken työskentelyn esimerkiksi pestä roiskeita pois, muuten kaikki värit saattavat levitä.

5. Anna kuivua. Silitä nurjalta puolelta kankaalle sopivan lämpötilan mukaan joka kohdasta n. 10 sek. Jos jossain kohdassa on töhry, jonka et halua kiinnittävän, jätä se kohta silittämättä ja voit yrittää pestä sitä myöhemmin pois.

6. Jos reunat ovat huolittelemattomat, voit ommella niihin kapeat päärmeet käsin tai koneella.

Voiko lämpimämpää olla, kuin islanninlampaan villasta neulottu muhkea pipo? Ja vielä kun on aika paksu lanka kyseessä, pipo on nopeiden käsitöiden tekijän unelma -parhaimmillaan työ valmistuu yhdessä illassa. Jos islantilainen lopi-lanka on herkälle ihollesi liian karvaista tai kutittavaa, vuoraa myssy pantamaisella suikaleella fleeceä tai muuta kosteutta imemätöntä materiaalia. Parhaimmillaan piposta tulee vieläkin lämpimämpi ja jopa tuulenpitävä. Pakkasia odotellessa -sohvalle neulomaan!

Tarvikkeet:

1 kerä beigeä ja yksi kerä harmaata islanninlampaan villasta tehtyä lopi-lankaa, jossa 100 g kerässä 100 m lankaa ja siihen sopivat 5 1/2- 61/2 -puikot käsialan mukaan. Huomioi, että herkkää ihoa karhea lanka saattaa kutittaa, jolloin kannattaa valita toisenlainen, samanpaksuinen lanka tai ommella valmiiseen pipoon pantamainen vuori fleecestä tai muusta kosteutta imemättömästä materiaalista.

Tee näin:

Mittaa aluksi päänympäryksesi ja neulo mallitilkku, jossa testaat kiertäen neulottua joustinta ja helmineuletta. Laske tästä sopiva silmukkamäärä, jonka tulee olla jaollinen kahdella. Kuvan pipossa neuletiheys on helmineuleessa 13 s / 10 cm ja kiertäen neulotussa joustimessa kevyesti venytettynä 12 s / 10 cm.

1. Luo 60 s. Jatka suljettuna neuleena 1 o 1 n siten, että neulot oikean silmukan kiertäen eli neulot silmukan takareunasta tavallisen etureunan sijaan. Jatka tätä kunnes reunajoustin on sopivan korkuinen eli n. 12 cm.

2. Vaihda väriä ja aloita helmineule. Lisää ensimmäisellä kerroksella 4 s tasaisin välimatkoin, jotta kokonaissilmukkamääräksi tulee 64 s.

3. Jatka helmineuletta, kunnes pipo on sopivan korkuinen (kuvan pipo n. 15 cm). Sopivan korkeuden saat sovittamalla, kavennukset tuovat pipoon muutaman sentin lisää korkeutta.

4. Kavennukset: Siirry kavennuksia varten sileään neuleeseen. Kavenna joka kerroksella koko ajan silmukoita kaksi yhteen, jolloin ensimmäisen kerroksen jälkeen jäljellä on n. 32 s, toisen jälkeen 16 s, kolmannen jälkeen 8 s ja loppujen läpi voit vetää langan, kiristää ja päätellä. Pipon poimut ja tupsu peittävät kavennukset näkyvistä.

5. Valmista tupsu näiden ohjeiden mukaan.

6. Kiinnitä tupsu pipon päälle. Viimeistele langanpäät.

Vielä ehtii hyvin tehdä jotakin pientä käsityötä joulupakettiin. Valmista jotain, mitä tiedät lahjan saajan himoitsevan: laadukkaista materiaaleista käsin tehty tuote on erinomainen vaihtoehto valmistuotteille. Suunnittele lahja saajan tyylin mukaan ja tutki, voisiko pienikokoisiin töihin hyödyntää kaapeista löytyviä tilkkuja, nyörejä,  keränloppuja ja vanhoja villapaitoja. Tässä 18 lahjalempparia blogista.

Lyhyt kimono silkistä tai pellavasta

Satulanlämmitin pyöräilijälle

Trikookuteesta neulottu niska- tai mietiskelytyyny

Alpakkapipo

Reppu

Silitettävistä folio- ja glitterarkeista leikatuin kuvioin koristellut vaatteet

Kassi joogamatolle

Itse suunnitellut jarrusukat

Nyöritoppi

Pörröpaita

Ketjukoru neuloksesta

Kosmetiikkapussukat ohuesta muovista

Virkatut korit

Patalaput, joissa lämmöneristeenä vanhaa villapaitaa

Käännettävät ja pieneen tilaan taiteltavat kangaskorit

 Sorminuket

Kylpytunika vanhasta pyyhkeestä

Hernepussi

Mukana kannettavat käsityöt ovat olleet tänä syksynä suosiossani -nimenomaan siksi, että niitä voi tehdä missä ja milloin tahansa ja vaikka vain muutaman minuutin kerrallaan.  Kaulaliina on mainio matkatyö, koska siitä voi tehdä niin pitkän kuin aikaa riittää. Kun valitset eläväpintaisen langan, saat ainaoikein- ja sileää neulosta vuorottelemalla huiviin helposti  vaihtelevaa struktuuria ja kuvioita, kuten neliöitä (tai mitä muotoja haluat!). Kuvan huivissa ruudut on rytmitetty silmämääräisesti, jolloin kuvio on kehittynyt työn edistyessä. Langan paksuudesta, huivin leveydestä ja puikkojen koosta riippuen saat 150 grammasta lankaa  hyvinkin yli puolitoistametrisen huivin.

Tarvikkeet: n. 150 g kutittamatonta villalankaa ja puikot käsialan mukaan. Kuvan huivissa on käytetty tweed-tyylistä merinovillalankaa, jota on 50 g:n kerässä n. 180 m). Isosilmäinen neula päättelyyn.

Tee näin:

1. Neulo mallitilkku ainaoikein-neuloksella. Kuvan huivin neuletiheys (leveys) on 19 s/10 cm puikoilla nro 4,5.

2. Mieti, minkä levyisen huivin haluat ja luo puikolle tarvittava määrä silmukoita. Kuvan huivissa on 42 silmukkaa.

3. Neulo ainaoikein-neulosta n. 5 cm tai haluamasi pituus ja aloita ruutukuvio: neulo kerroksen alussa normaalisti oikeita silmukoita, mutta siihen kohtaan, johon haluat neliön, neulo silmukat nurin (esim 10-20 s). Jatka kerros loppuun oikeilla silmukoilla.

4. Neulo suraavalla kerroksella vain oikeaa.

5. Seuraava kerros alkaa oikeilla silmukoilla, mutta kuvion kohdalla neulo silmukat nurin. Jatka kerros loppuun oikeilla silmukoilla.

6. Neulo ruutu haluamasi korkuiseksi, esim neliöksi, neulomalla ruudun kohdalle silää neuletta (eli joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin).

7. Neulo ruutujen väliin haluamasi määrä ainaoikein-neulosta ja aloita uusi ruutu sopivassa kohdassa. Voit rytmitellä ruudut mieleiselläsi tavalla.

8. Kun huivi alkaa olla sopivan pituinen, neulo loppuun saman verran ainaoikein-neulosta kuin alkuun. Päättele silmukat. Viimeistele pujottamalla alku- ja loppupään langanpäät neulalla neuloksen väliin.

Nuorena partiolaisena tein solmuja ja erilaisia punontoja pannunalusiksi ja partiohuivin koristeeksi. Vähän aikaa sitten kiinnitin netissä huomiota punottuun pannunaluseen ja muistin, että juuri tuollaisia olin tehnyt 15 vuotta sitten. Ja minkä nuorena taitaa, sen vanhana oppii helposti uudestaan. Hain veneilyliikkeestä ohutta hamppuköyttä, tarkastin vielä netistä ohjeita ja ryhdyin pujottelemaan. Puolen tunnin pujottelun jälkeen ensimmäinen alunen oli valmiina.

Punotut aluset ja matot ovat ilmeisesti alkujaan merimiesten harrastuksia, sillä kuvia sekä aloittelijoilla sopivasta helpoista malleista että huikean monimutkaisista ja isommista töistä löytyi parhaiten hakusanoilla  carrick mat, knotted fisherman’s mat, ocean mat, sailor’s mat ja nautical rope mat. Netissä on lukuisia sivustoja, joilla esitellään erilaisia malleja ja opastetaan niiden tekemiseen.

Tarvikkeet: halkaisijaltaan n. 17 cm pannunaluseen tarvitaan 5 m 0,8 mm paksuista hamppuköyttä. Viimeistelyyn paksu neula ja tukevaa ompelulankaa. Köyden/narun paksuus vaikuttaa materiaalin tarpeeseen ja valmiin tuotteen kokoon. Jos teet muusta materiaalista, varmista että se kestää kattilan kuumuutta.

Tee näin:

1. Tee köydestä pöydälle halkaisijaltaan n. 17 cm lenkki, joka on hiukan kolmion mallinen. Voit tehdä tämän köyden keskelle tai päätyyn, sillä ei ole lopputuloksen kannalta merkitystä.

2. Tee lenkin päälle toinen samankokoinen lenkki, jonka asetat kuvan mukaisesti vinoon kolmion mallisesti edellisen kolmion päälle. Näin köysien väliin muodostuu reikiä, joiden läpi köysi seuraavalla kerroksella kiertää.

3. Pujottele kolmas köysikierros edellisten köysien väleistä siten, että siitä muodostuu palmikkomainen punos. Eli kolmas lanka kiertää aina reunasta toiseen köysien ali ja yli. Laske renkulan ulkoreunuksen kaaret -pieneen pannunaluseen niitä tulee 6-8, tähän työhön seitsemän.

4. Kolmannen kierroksen jälkeen tuotteen muoto alkaa olla nähtävissä ja sen pitäisi pysyä kasassa. Sitten jäljellä olevaa köyttä lähdetään pujottelemaan edellisten kerrosten köysien vierestä pyöreitä muotoja mukaillen.

5. Ja toisen kerroksen jälkeen tulee vielä kolmas kerros. Jos työn keskellä oleva reikä on liian iso tai työ on muuten lötkö, voit alkaa kiristää köysiä siten, että työ tiivistyy. Ja jos näyttää siltä, että köysi loppuu kesken, siinäkin tapaukessa ryhdy kiristelemään edellisiä kerroksia, jollloin vielä vapaana olevaan köyteen tulee lisää pituutta.

6. Huomaat, että olet punonut alusen valmiiksi (joka kohdassa kolme köyttä vierekkäin), kun köydet alkavat muodostaa neljättä vierekkäistä riviä. Tässä kohdassa lopeta, jätä molemmat köydet työn alapuolelle ja kiinnitä neulalla ja langalla huomaamattomasti muihin köysiin. Leikkaa ylimääräiset köydenpätkät irti ja tarvittaessa kiinnitä päät langalla siten, etteivät ne purkaannu.

7. Käännä pannunalunen toisin päin ja laita pöytään.

Kun kylmyyteen tarvitaan hiukan lisää lämpöä, neulomista ja kutomista nopeampaa on valmistaa  iso viltti villakankaasta. Tai oikeastaan kysymys on vain viimeistelemisestä: nelikulmaisen villakankaat reunat käännetään päärmeille ja kiinnitetään pykäpistoilla. Erinomainen tapa hyödyntää kaappeihin jääneet “takkikankaat” ja villalangat. Kokeile murrettuun tai harmaaseen sävyyn esimerkiksi räikeän oranssia tai muuta värikästä kirjontareunaa.

Tarvikkeet: nelikulmainen pala paksua tai keskipaksua villakangasta, villalankaa sekä isosilmäinen, tylppäkärkinen neula. Reunan kääntämiseen nuppineuloja

Tee näin:

1. Huolittele tarvittaessa kankaan reunat ompelukoneella tai ompele siihen kaksitaitteinen päärme, jonka vain koristelet pykäpistoilla (tämä on hyvä tapa, jos kangas on todella harvaa ja purkaantuvaista tai lötköä).  Jos kangas ei tarvitse huolittelua, voit suoraan kääntää reunoihin 1 cm leveät päärmeet eli kaksitaitteiset käänteet nurjalle puolelle. Kiinnitä nuppineuloilla.

2. Pujota lanka neulaan. Lanka voi paksuudesta riippuen olla yksin- tai kaksinkertaisena.

3. Ota työ käteen siten, että taite näkyy päällepäin. Vaikka se on lopullisen työn nurja puoli, puhun siitä työohjeissa etupuolena, koska se on näkyvissä. Pykäpistoreuna näyttää samalta molemmilta puolilta. Aloita pistot kulmasta. Itse etenin vasemmalta oikealle, mutta voit mielesi mukaan edetä myös oikealta vasemmalle. Aloituksen voi tehdä usealla tavalla, voit kokeilla esimerkiksi pujottamalla langan näkyviin taitteen ulkoreunasta (eli langan alku jää päärmeen sisään). Kierrä lanka työn takapuolelle ja takaisin etupuolelle päärmeen alareunasta kankaan läpi. Lukitse pisto pujottamalla lanka aloituskohdasta tulevan langan alta vasemmalta oikealle. Kiristä lanka. Aloita pykäpistot: kierrä lanka työn nurjalle puolelle ja takaisin etupuolelle yhden sentin päästä edellisestä pistosta. Lukitse pisto pujottamalla lanka päärmeen reunasta lankalenkin läpi. Kiristä lanka siten, että työn reunaan muodostuu yhtenäinen “harjanne”.  Jatka seuraavat pistot samalla tavalla työn ympäri.

4. Kun olet kiertänyt kaikki reunat, päättele langanpää päärmeen sisäänn. Silitä päärme. Valmista!

Olen pitkään halunnut kokeilla ryijyn tekemistä. Vaikka ihan pienenkin, tekniikkaa testatakseni. Ryijyssä on mahdollisuuksia seinätekstiiliksi ja vaatetuksen yksityiskohdaksi – kuinka hieno olisikaan värikäs ja muhkea ryijytakki? Lähdin liikkeelle aivan alkeista, siitä, että kävin tutkimassa pohjakangasvaihtoehdot ja erilaisia lankoja. Ensimmäiseksi työksi sopii miniryijy, jonka voi ripustaa reinälle tai josta voi tehdä vaikka pienen kassin. Hyödyllisintä on opetella ryijysolmu ja tutkia, kuinka paksu lanka ja pitkät hapsut näyttävät omaan silmään parhaalta. Luonnollisesti tästä ekasta työstä ei tullut ihan samanlainen kuin valmiina hankkimastani ryijystä.

Ryijyjä voi tehdä käsin ommellen (kuten tässä) tai kangaspuilla kutoen. Nopean tutkimukseni mukaan käytetty tekniikka saattaa näkyä myös lopputuloksessa, mutta en tiedä onko havainto yleistettävissä. Käsin ompelu voi olla helpompaa, jos kangaspuut eivät ole tutut. Lisäksi työtä on helpompi kuljettaa mukana. Valmiita pohjakankaita on tarjolla eri leveyksissä ja materiaaleissa ja tähän työhön valitsin Vuorelman villakankaan, joka oli todella tukeva ja laadukkaan oloinen. Valmis pohjakangas helpottaa solmimaan hapsut oikeisiin kohtiin, suoriin riveihin ja pystysuoriin linjoihin. Pohjakankaassa kulkee jokaisen solmun kohdalla kaksi loimilankaa, joiden ympäri solmu kierretään.

Materiaalina voit harjoitustyössä käyttää kaikenlaisia villalankoja. Erityisiä ryijylankojakin on myynnissä ja niiden koinsuojauksesta voi olla hyötyä kun tehdään töitä, joiden on tarkoitus kestää aikaa. Ryijyn pörröisyyteen ja muhkeuteen  vaikuttavat langan paksuuden lisäksi se, kuinka moninkertaisena lankaa käytät ja hapsujen pituus. Voit luovasti soveltaa erilaisten langanpaksuuksien ja värien yhdistelmiä (esim samaan solmuun monta eri väristä ohutta lankaa), suunnitella kuvioita ja miettiä hapsujen pituuksia. Perinteisten ryijyjen rinnalla on paljon muitakin vaihtoehtoisia ja vapaampia tyylejä. Kun pääset työssä alkuun, saat ideoita seuraaviin töihin.

Tarvikkeet: valmista pohjakangasta (näitä on eri tiheyksiä ja materiaaleja, kuvassa Vuorelman villainen pohjakangas), villalankoja, tylppäpäinen, isosimäinen neula ja hapsujen pituinen viivoitin (esim. 2-3 cm, riippuen myös pohjakankaan rivitiheydestä). Jonkinlainen keppi ja kiinnityslenkit pitämään työn suorana ja seinällä.

Tee näin:

1. Suunnittele paperille haluamasi malli. Kannattaa aloittaa yksinkertaisesta, esimerkiksi värialueista tai isoista muodoista. Valitse lankojen värit.

2. Piirrä pohjakankaaseen kevyesti valmiin työn rajat. Jätä kankaan vähintään sentti kääntövaraa ja yläreunaan enemmän (niin, että taitteeseen voi halutessaan pujottaa kepin). Huolittele käsin tai koneella pohjakankaan reunat, jos ne näyttävät purkaantuvan.

3. Suunnittele hapsujen pituus. Edellisen kerroksen solmujen pitäisi jäädä hapsujen alle peittoon. Mitä tuuheamman ryijystä tekee, sitä enemmän hapsut ovat suoraan eteen eikä alaspäin. Käytä hapsujen tekemiseen hapsujen pituuden levyistä viivoitinta tai muuta kapeaa lastaa.

4. Pujota lanka neulansilmään. Käytin lankaa kaksinkerroin, mutta ehkä parempaan tulokseen pääsisi, jos lanka olisi nelinkertainen (eli kaksi lankaa neulansilmästä).

5. Aloita jommasta kummasta alareunasta sen mukaan, teetkö mieluummin vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle. Minulle sopii paremmin ensimmäinen. Eli katso missä kohdassa kulkevat reunat ensimmäiset pystyt, vahvemmat loimilangat (ovat pareittain). Pujota lanka kahden loimilangan välistä ja vedä lankaa niin pitkälle, että lopusta jää viivoittimen levyiset hapsut.

6. Lanka kiertää lenkin ylöspäin ja palaa alas loimilankaparin oikealta puolelta reunasta keskustaan päin. Vedä lanka kokonaan läpi.

7. Yläpuolelle pitäisi jäädä “lenkki, joka kiristettettynä pitää haksut paikoillan. Yksi ryijysolmu on valmis. Kierrä lanka viivoittimen ympäri ja tee seuraavat solmut samalla tavalla. Viivoittimen ympärille muodostuneet lenkit leikataan hapsuiksi lopuksi, kun viivoitin on poistettu välistä.

8. Tältä näyttävät hapsurivi ja solmut.

9. Käännä reunat nurjalle puolelle reunimmaisten solmujen kohdalta. Harsi reunat kiinni. Mittaa yläreunaan sopiva kuja kiinnityskepille ja harsi kiinni. Kiinnitä mahdolliset kiinnityslenkit.

Kuvioin kangasta tekniikalla, joka tuli mieleeni vanhasta muistista, mutta jonka nimityksestä en ole varma – lähimpänä tämä on ehkä japanilaista shibori-värjäystä. Samantyyppisiä kuviontimenetelmiä ovat myös solmubatiikki ja solmuvärjäys. Kun etsit tekniikkaa haluamaasi lopputulokseen, voi kokeilla hakea sanoilla shibori, batik ja tie dye. Shiboristakin on lukuisia tekniikkavariaatioita, mutta tällä kertaa halusin mahdollisimman nelikulmaisia kuvioita. Taittelin kankaat ensin pituussuuntaan haitariksi ja sitten vielä toiseen suuntaan haitariksi, jonka jälkeen sidoin sen tiiviisti kahden vanerilevyn väliin ja upotiin kylmävärjäysliemeen. Ja kuten värjäysjutuissa aina, lopputulos oli yllätys ja osa kuvioista nelikulmaisempia kuin toiset.

Kun aloitat värjäyskokeilut, kannattaa ekassa satsissa värjätä vaikka tilkkuja, kangaskassi tai vanha t-paita, jotta saat tekniikan haltuun ja sävyt kohdilleen. Värjäsin kankaita parissa erässä samalla tavalla taiteltuina ja sidottuina  ja molemmilla kerralla lopputulos oli hiukan erilainen ja erisävyinen. Myös materiaalin imukyky kannattaa huomioida värin imeytymisessä ja kuvioiden syntymisessä, väljässä pellavaneuloksessa väri kulkee pidemmälle kuin tiiviissä, kudotussa puuvillassa.

Tarvikkeet: värjättävää kangasta (luonnonmateriaalit parhaita, pese kangas etukäteen pintakäsittelyaineiden poistamiseksi, anna kuivua), väripigmenttiä ja kiinnitysainetta (väristä ja menetelmästä riippuen saatat tarvita soodan lisäksi suolaa, Emo-tuotannon ohjeet kylmävärjäykseen täällä.), haluamasi neliöiden kokoisia vanerilevyjä (esim. 7 x 7 cm) ja lankaa tai kuminauhaa, jolla sidot kankaan tiiviiksi paketiksi. HUOM! Kuvassa näkyvä puuvillalanka oli  hiukan liian imukykyistä, joten suosittelen mieluummin tekokuitua tai kuminauhoja, varsinkin jos käytät ohjeenmukaista kylmävärjäystekniikkkaa, jolloin sidokset avataan ennen lopun kuumaa huuhtelua.

Lisäksi tarvitset sanomalehtiä tai muovia peittämään työskentelyalueen, suojahansikkaat (ohuetkin riittävät),muovipussin, pesuvadin ja lähettyville pesukoneen.

Tee näin:

1. Punnitse kankaat kuivina. Oikean värimäärän sekoittamiseen tarvitaan tämä kuivapaino. Jos lanka tai vaneripalat näyttävät huokoisilta/ imukykyisiltä, lisää tähän painoon hiukan yrimääräistä (esim 20 grammaa).

2. Taittele kangas hiukan vanerilevyjä kapeammaksi (esim. 6 cm) levyiseksi haitariksi. Taittele haitari vielä toiseen suuntaan saman levyiseksi haitariksi, jolloin se sopii kokonaan levyjen väliin. Yhden yhden ohuen kassin tai hiukan sitä isomman kangaspalan sain taiteltua kahden levyn väliin.

3. Aseta levyt taitellun kankaan molemmin puolin ja kiinnitä langalla/ kuminauhalla niin tiiviisti, että kankaan keskiosaan ei väriliemi yllä. Eli ensin kunnon kieputukset toiseen suuntaan, sitten lisää lankaa kiristämään levyt toiseen suuntaan. Kuvassa kiristys on vielä alkuvaiheessa, lankaa ja tiiviyttä tuli reilusti lisää.

4. Jos värjäät kylmävärjäyksenä, tarvitset kuivapainon mukaan vatiin sekoitetun väriliemen (pigmentti ja kiinnitysaiheet). Ohjeet kylmävärjäykseen esimerkiksi Emo-tuotannon sivuilla. Upota työ väriliemeen siten, että väri leviää tasaisesti kaikkialle ja imeytyy näkyviin alueisiin. Sen jälkeen sulje työ tiiviisti muovipussiin yön ajaksi.

5. Noin 8-10 tunnin kuluttua avaa muovipussi ja pura paketit. Heitä värjätyt kankaat pesukoneeseen, jossa kankaan pesuohjeiden sallimissa rajoissa ne pestään mahdolisimman kuumassa, väri kiinnittyy ja ylimääräinen huuhtoutuu pois.

6. Kuivaa ja silitä valmiit työt.

Samalla tekniikalla tuli ainakin kolmenlaisia kuvioita. Jos teet vaatteen tai tuotteen, joka koostuu useammasta kankaasta, paketoi ne suunnilleen samalla kireydellä ja värjää samassa erässä.